23 helmikuuta 2024

Kaikki minun kankaani


Tätä pintaa esittelin keskeneräisenä jo kerran viime vuoden helmikuussa. 
Raitojen ompelu sujui kassakuittitekniikalla. Onhan siinä kulunut kuitti poikineen. Lopulta niitä alkoikin olla vähemmän käytettävissä kun ruokakaupassa on mahdollisuus sähköiseen kuittiin. 
Kapea välikaitale antaa tilaa saumanvaroille ja auttaa pintaa pysymään kuosissa venymiseltä. 


Peittoon tuli mukaan perspektiivi, mihin mahtavat portaat johtaa?


Reunus olikin haastavaa, ei muuten mutta jatko piti saada kohdalleen.


Odotin vaikeuksia päiden yhdistämisessä mutta, simsalabim! 
Kohtuullisen täydellinen yhdistyminen, kerta yrittämällä!
Taikuri itsekin hämmästyi.


Olin aluksi vähän epäileväinen tämän reunuksen kanssa, mutta nyt olen tyytyväinen lopputulokseen.

Tässä on pala lähes kaikista kankaistani. Vain lila ja oranssi näyttäisi puuttuvan. 
Ja kaikkein kirjavimmat ja monet Marimekot jne. - huomaan että yhtä sun toista puuttuu.
Eikä kankaiden vähenemisestä näy merkkiäkään. Se on erittäin kummallista.
Peiton koko on 140x175 cm.

Yhden kirkkaan keltaisen rivin jätin käyttämättä ja ompelin pussukaksi.


Tulevia tapahtumia

FinnQuilt ry:n TILKKUPÄIVÄT TURUSSA

16. - 17.3. Messukeskuksessa Käsityömessujen yhteydessä


Marketta Reinin NÄYTTELY KAARINA-TALOSSA

3. - 27.4. Näyttelytila 2.krs

"18...81...muistoja mansikkapaikoilta" viittaa ikään, kun hän aloitti käsityöuransa ja ikään tällä hetkellä.


Ihanaa valoisaa kevättä!


PS. Vielä yksi ruokakuva.


Kuvassa on rengas kirvelijäätelöä, kirvelikastike, kirvelikakkuruusuke ja päällä vielä tuoreet koristeet. 
Tällä taidolla yltää Michelin-tähteen.




15 joulukuuta 2023

Vihdoinkin KF-peitto


Uskalsin viimein leikata arvokkaita Kaffe Fassett-kankaitani. Mukaan tuli Kona Cottonin mustaa. 

Testing, testing... kelpaa. Näin se rakentuu. 

(Paitsi ettei ihan, sain todeta aivan liian myöhään!)


Blokit on ladottu lattialle ja paikkoja voi vaihdella loputtomasti. 
Täytyy vain päättää, näin, tässä se on!


Vielä mustat kaitaleet reunoille, kerrokset paikoilleen ja tikkaamaan. 
Tässä vaiheessa palasin Pinterestiin kurkistamaan miten siellä on reunat laitettu ja totesin "voi ei!". 


3D-efekti tulisi paremmin esiin kun olisin latonut blokit vinottain. 
Olkoon tämä opiksi minulle, kun luulin osaavani jotain. Nyt löysin mallinkin, 
Three layer cake - en todellakaan ymmärrä, miksi en ole aiemmin etsinyt sitä esiin. 
Ts. johtuu varmaan siitä että luulin tämän olevan helppoa.

Vesipisarat valuu,
marraskuussa ei vielä ollut lunta

Harmi, mutta en valitettavasti osta enää mitään kortilla netin kautta. Syynä on se, että luottokorttitietoni varastettiin kesällä. Onneksi luottofirma oli hereillä ja kysyi, ovatko ostot minun. Eivät olleet. Eikä onneksi ehtinyt tulla isoa laskua. Monet sanovat olevansa turvallisia ostopaikkoja mutta yhtään ei voi tietää, täytyy vain luottaa. Ostot tulivat Euroopan maasta josta en ollut itse ostanut mitään. Kyseistä korttia en ole käyttänyt vuosiin muuta kuin näihin verkko-ostoksiin, joten siellä jossain varkaus tapahtui.


Luulen että tekemistä löytyy tarpeeksi ilman nettiostoksiakin. Nämäkään kankaat eivät loppuneet tähän peittoon. Mm. Carnival of Color -malli on ilmainen, ja siinä on sopivasti värien ilotulitusta. Kirjojakin on hyllyssä moneen tarpeeseen. Ja kotimaisille kangasmyyjille voi maksaa suoraan pankkitilille.


Taustakankaana on leveää lakanakangasta, se riitti hyvin yhtenä palana, 165x210 cm. Taustakangas pilkistää tereenä reunassa. Tikkaamisesta sen verran, että oli huonoin mahdollinen ajoitus tikata mustaa vuoden pimeimpänä aikana.


Netin ja mm. Facebookin vaaroihin liittyen varoittaisin minäkin linkkien klikkauksista. Monessa englanninkielisessä quilting-ryhmässä esiintyy selvästi julkaisuja joissa kalastellaan käyttäjäosoitteita. On ehkä turvallisempaa olla mukana ryhmässä johon anotaan pääsyä. Kaikkein turvallisinta on tietysti olla avaamatta mitään tiliä. Heitäkin on, uskokaa pois!

Jatketaan harjotuksia. 

Mukavia aikoja tilkkuilun parissa!



Rauhallista talven Juhla-aikaa!


13 lokakuuta 2023

Näyttely


Edellisen postauksen otsikkoon tuli ihan vahingossa piilosanoma. 
Viime vuonna huomasin että blogi on 9-vuotias ja ajattelin sinnitellä vielä vuoden. 
Näin tein. 10 vuoden ajan olen julkaissut jotain vähintään kerran kuussa. 


Enpä olisi arvannut 10 v sitten että tähän tulee näyttelypostaus. 
Vaikka ei olekaan yksityisnäyttely niin meidän killan näyttely kumminkin. 
Killan perustamisesta on kulunut 20 vuotta. 
Näyttelyssä on töitä lähes koko taipaleelta. Itse aloitin 10 v sitten, myös killassa.


Meitä on 15 ja jokaista kuvaa oma logo, vasemmalla 3x5 rivissä, killan logon alla. 
Minun on tietysti monivärinen tuuman kokoisia Marimekon ruutuja.


Näyttelyjulisteen pohjana oli Marja Nykäsen taidokkaasti tikattu peite.
Jokainen vaalea ruutu on tikattu eri kuviolla, vapaatikkausta.
Vieressä on Leiron Sirkan takki chenille-tekniikalla.


2010 kiltalaiset tekivät upeat huivit. Tämä on Sirkka Leiron.


Kasseja on tietysti moneen tarpeeseen. 
Tämä on Marketta Reinin iso leikkuualustan kokoinen, kankaat ovat itsevärjättyjä.


Avajaisten nuorin vieras, Ilona 10 kk, löysi hänkin jotain mikä oli valtavan kiinnostavaa. 
Se oli Marketta Reinin tekemä hypistelymuhvi. Superhieno ja sitä sai hypistellä ihan luvan kanssa!


Ötökät olikin lasin alla, niihin ei päässyt käsiksi.


Ja koirat niin korkealla ettei niihin yltänyt kukaan.


Lasin alla suojassa on myös Nykäsen Marjan laukut ja pussit.


Pitkälle seinälle mahtui muutama isompi työ,
sermeille ripustettiin monenlaista pienempää.


Valot joulupuussa, Marja Nykänen.


Hanna Lystimäen Siili-tyynynpäällinen,
muutamia mainitakseni.



Tämän jälkeen postaukset harvenee, sen lupaan. Ennen pitkää ne loppuu kokonaan, 
mutta tilkkujen ompeleminen jatkuu, senkin lupaan. 
Omalla tyylillä, omaksi iloksi, trendeistä välittämättä.

Eläköön ihana tilkkujen maailma!




15 syyskuuta 2023

Kerran vielä

Kassin ompelu tuntui jääneen päälle.
 Aluksi ajattelin tästä vetoketjullista pussukkaa, 
mutta aina ei voi tietää mihin päädytään.


Tuli niin syvä että alkoi näyttää enemmän kassilta.


Batiikin paloja riittää kun tekee vain pientä.


Laitoin pohjan "nahkapaperista" kun sitä löytyi hyllystä.
 Se ryhdistää kerta heitolla koko pehmeän rakennelman.
Pinta on pistelty kantha-tyyliin puuvillavanuun. Takana oli vanhaa lakanaa.


Sisällä on normaalikokoinen tasku. Se näyttää isolta kun kassi on niin pieni.


Kyllä tässä sukankudin kulkee mukana vaikka mihin!


Vanhat punaiset tabletit kyllästytti keittiössä, mutta eipä hätää, kokeillaan turkoosia.
 Nämä suojaavat mukavasti pöydän pintaa eikä astiat kolise.


Keräsin myös kaikkein rumimman värisiä batiikkejani ja kokosin niistä kauhusarjaa.


 Sen verran hirvitti että piti tehdä myös pari vähän iloisempaa. 
Toistan itseäni näissä tableteissakin, mutta haitanneeko tuo. Kukin tyylillään.


Sitten vielä tärkein asia:
Tilkkunäyttely Kaarinassa.

Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n paikalliskiltamme Piikkiön Pilkkutilkut on toiminut 20 vuotta 
ja sen kunniaksi saimme kaupungilta tilaisuuden esitellä toimintaamme.


Näyttely on lokakuussa Kaarina-talon 1.kerroksessa, kirjastotilojen vieressä. 
Niinpä siellä pätee kirjaston aukioloajat ja sunnuntaisin ovet ovat valitettavasti kiinni.
Katuosoite on Lautakunnankatu 1.

Aukioloajat 
ma-pe 9-19 ja
la 10-15
Näyttelyaika 3.-30.10.2023

Tulkaa toki katsomaan! 

Toivotaan että sinne löytää tiensä myös joku joka innostuu uudesta harrastuksesta! 



02 syyskuuta 2023

Tarpeellista tavaraa


Varakassia tarvii jokainen joskus. Jos ei kauppaan, niin vaikka käsitöille.
Tästä sopii valita mieleinen. 
Koot n. 47x38 cm, saumat pussisaumoina.


Olipa kaapissa vielä hirsikangastakin hamstrattuna. 
Siis lisää yksinkertaisia kauppakasseja, 
koko n. 50x45 cm.


Tykkään laittaa sangat tuonne reunuksen ja kassipinnan väliin.


Ja vähän tukevampia kasseja myös, kun on vauhtiin päästy. 
Nämäkin kankaat ovat vähän tilkkutyökankaita paksumpia.
Päällinen on tikattu laukkuhuopaan kiinni ja kassissa on pieni sisätasku.


Koot tuli vähän sen mukaan millainen kangaspala oli,
 korkeudet 34-43, leveydet 41-47 ja syvyydet 16 cm.
Sininen Marikankainen on mielestäni mukavin kooltaan, 34x47.
Nyt on mistä antaa, kun kassia tarvitaan.


Alkuvuodesta keräsin kaikki ohuiden sukkalankojen jämät ja aloitin neulomaan lasten villasukkia, koot 25 - 34. Kaikki ovat samalla mallilla, kuvaan vain taiteltu erilailla. Ohjeellisena mallina käytin mainiota "ohuet villasukat lapselle".

Kerran yritin kysyä mielipidettä 3v-vesseliltä, mitkä olisivat mukavimman näköiset. Hän tuskin vilkaisi, ei paljo kiinnosta, ja sitten yhtäkkiä kesken autoleikkien kuului "ne punaset". Tämä selvä! (Silloin ne oli nuo alarivin 3. oikealta. Vielä punaisemmat tuli myöhemmin.)

Nämä jaetaan syksyn kuluessa päiväkodin myyjäisiin ja yhteisvastuukeräyksen sukkakeräykseen. 


Samoihin osoitteisiin menee aikuistenkin sukkia. Päiväkodissakin oli toivottu että saa tuoda myös aikuisten sukkia! Kaksi paria näistäkin on jäännöspätkistä kyhätyt "räsymattosukat". Telkkaria katsellessa sormilla täytyy olla jotain helppoa näpräämistä. 
Kirjoneuleet antaa vielä odottaa itseään. Vähän ne jo houkuttelee...


Kuvassa on osa Marja Nykäsen kauniisti tikatusta peitosta.

TERVETULOA Kaarinaan, erityisesti lokakuussa!