12 kesäkuuta 2017

Eläintyynyt 1 ja 2

Ensimmäinen tyynypari tuli uunista ulos, Elizabeth Hartman'in Fancy Forest -blokeilla.


Nyt paljastui missä kukkapellossa siili on taapertanut.


Ei mennyt ihan kivuttomasti vetoketjun ompelu. 
Huomasin, että siitä onkin to-oosi monta vuotta, kun viimeksi tein tyynyn.
Mutta yhdellä purkamisella päästiin ja sitten kelpuutin.


Toiseen taustakankaaseen tuli ylimääräinen kuvio, 
kun siinä sattui olemaan keskellä haalistunut raita, jostain pitkästä pakallaolosta. 
Leikkasin sen pois ja kiepsautin palat toiseen asentoon. 
Tai siis ihan alkuperäisen suunnitelman mukainen juttu tämä kuvio.
Tyynyt ovat kooltaan 45x45 cm ja kaikki kankaat tietysti Marimekkoja, hyvin eri-ikäisiä.
       
 
Viime kerran paikkakuntakyselyyn ei sitten uskaltanut lähteä mukaan kukaan muu kuin Marle, 
kukaan ei edes kehdannut peesata häntä, olitte niin kohteliaita.
No Marle saa tietysti palkintonsa, ennen pitkää.
Kaupunki oli siis Raahe. 
Kuva on otettu äitienpäivän aikaan ja todistettavasti silloin oli vielä jäätä Perämerellä.
Ajattelin että jos joku vaikka sattuisi tietämään, että Raahessa on yksi KORKEA asuintalo.
Sen 13. kerroksessa on ravintola, josta kuvasin maisemia.
Näköalatasanne sen yläpuolella ei ollut auki.
Tämä Tornitalo oli olemassa jo minun lapsuudessani (rakennettu 1958) ja kävin
nyt vähän niinkuin nostalgiamatkalla yläilmoissa.


Kivisilta puolestaan on Pattijoen keskustassa. Pattijoki taas on entinen itsenäinen kunta Raahesta pohjoiseen, Ouluun päin. Nykyään se on osa Raahea. Silta on Pohjois-Suomen vanhin kivisilta,
rakennettu 1896-7 ja nykyään käytössä kevyen liikenteen siltana.
Että sellaista pientä Suomi-tietoutta, Perämeren rannikolta.

Muissakin blogeissa olen lukenut suomalaisista paikoista, ei-niin-tavallisista kuvakulmista.
Haastanpa teidät esittelemään jotain mitä epäilette että emme tunne.
Kun kesäreissuillanne kuitenkin liikutte ympäri Suomea,
esim. iki-ihanien Meidän maamme-kuvausten innoittamina.


Pian saadaan mansikoita ihan läheltä, pieniä...


ja vähän isompia!


Esittelenpä vielä upean verkon, joka ilmestyi yhdessä yössä tomaatin ja mansikan väliin.
Nipin napin kamerani pystyi sen tallentamaan.


Aurinkoisia kesäpäiviä!
Kohti mukavia kesätapahtumia!

01 kesäkuuta 2017

Puute pussista tai kassista

Yllättävää, mutta aina ei löydy sopivan kokoista pussia kun lähtee reissuun.
Nyt tarvittiin pitemmän mallista.

Kun Marimekotkin olivat valmiiksi levällään ompeluhuoneessa 
niin helppohan siitä oli ryhtyä silppuamaan, vähän jokaisesta.

Ei kyllä tullut palaa ihan jokaisesta, sen verran paljon niitä on.
Sisäpuolella vanhimmasta päästä: vuori Hämy 1980 ja tasku Näsiä 1973.
Strategiset mitat ovat 30x17x7 cm, vetoketju 40 cm
ja peräti 48 eri kangasta.
Kolmiot on tikattu kiinni ohueen huopaan.
Samalla ohjeella olen tehnyt usein ennenkin, malli on s.o.t.a.k. handmade'n Lola.

Tallinnasta ostetusta kalakankaasta kokeilin Käsityö -lehden 5/2017 innoittamana varakassia.
En tehnyt heidän mallin mukaan vaan ihan suoraan kaupan muovikassin kaavalla.

Saumat katesaumoina ja reunat vinokaitaleen kanssa.
Onneksi kaunista kangasta jäi vielä johonkin hienompaankin.
Mutta kyllä tämänkin mielellään laittaa laukkuun varakassiksi.

Toisella puolella kalat ovat aavistuksen verran kuolleita, kun en laittanut saumaa pohjaan
 - jos oikein tarkkaan katsoo niin ovat ylösalaisin, mutta ei kovin selvästi.
Olkoon vaikka pienenä muistutuksena lähijärven kemiallisesta puhdistuksesta:

Ihana kesä on tullut Littoistenjärvelle.
 Nyt nautitaan puhdistetusta vedestä!
 Ei se ihan turkoosia ole, mutta sellaista suomalaista järvivettä.
Nyt on sitten tilaisuus näyttää että pystytään pitämään se tällaisena.

Marle kerran arvuutteli missä korkealla oli kulkenut, joten laitanpa minäkin pähkinän tänne.
Tiedätkö missä olen zuumaillut? Vastauksia kerään su 11.6. asti. 
Voinpa laittaa pienen palkinnon tietäjälle. 
Jos oikein sata määrin ilmaantuu tietäjiä, niin sitten täytyy arpoa.
Arvatenkin tämä kuva on alempaa, mutta toimiiko lisävinkkinä - epäilen.

Lopuksi vielä nopeasti sutaistut terveiset Oriflame-kutsuilta!


Onnellista koulujen juhlapäivää!




11 toukokuuta 2017

Ostosmatka

Kiltalaisten kanssa innostuimme lähtemään retkelle ihan ulkomaille asti. 
Helpointa meille olisi ollut seilata länsinaapuriin, 
mutta eteläpuolellahan taitaa löytyä ne varmat ostosapajat. Siis sinne. 
Mukaan tuli tilkkuilijoita 5 naapurikillastakin.


 Kuka tunnistaa paikan?
Olihan meitä ainakin 2 joille kerta oli aivan ensimmäinen Karnaluksissa.
Matka alkoi bussilla iltapäivällä, yövyimme laivassa,


buffet-aamiaisen saimme panimoravintolan hulppeassa salissa,
ja sitten olikin jo kauppa auki.


Omat ostokseni oli vähän sitä ja tätä, tarpeellista:
Valkoista puuvillakangasta
kolmenlaista eläinkuosia
kolmenväristä sukkalankaa
kolmenlaisia neuloja
pari viivainta
leikkurinteriä
nahkanauhoja
nahkapaloja
peltilaatikko "napeille"


se kettu-kangas joka jäi kaupan hyllyyn, oli kyllä ihana.


Tästedes meidän kiltalaisen voi tunnistaa pöllöpussista rinnuksilla tai kainalossa.
Ostimme varaston tyhjäksi eikä oikein riittänytkään. 
Testataan käytössä ja helpostihan näitä syntyy lisää!


Tuulensuojassa tarkeni hyvin lepuuttaa jalkojaan katuterassilla. 
Samaan aikaan Suomessa satoi räntää ja rakeita.


 Päivän päätteeksi söimme ruhtinaallisesti buffet-pöydästä!
Matkatoimisto räätälöi tämän Tallinnan-reissun meidän kiltalaisen aloitteesta 
ja myi sitten vapaat bussipaikat muille halukkaille ostosmatkalaisille.


Kyllä kannatti! 
Mukavaa seuraa, hyvät ostokset 
ja kuohuviinitkin jo hankittuna kesän juhliin!


Ihanaa Äitienpäivä-viikonloppua!



Juhlan kunniaksi maakin on sinivalkoinen.



26 huhtikuuta 2017

Täysi tusina

Pitkään aikaan ei ole meillä näkynyt yhtään pöllöä, joten oli tarve lähteä etsimään. 
Ajattelin että se oli hyvä paikka, mistä niitä viime kerralla löytyi ja olin oikeassa. 
Siellä istuivat katajassa - jo kauas erottui tämä värikäs joukko.





 Lehahtivat  pelokkaina varvikkoon, ja selin, kun houkuttelin mukaani.
Mutta tulivat kuitenkin.

Alkuperäinen ohje on tämä.
Se on hiukan muokkautunut matkan varrella, ihan tahtomattaan.

Muitakin eläimiä on keräilty. Edelliset pupu ja kettu ovat saaneet kavereita.
Yksi siili on jo löytänyt kukkakedon, kun piikkeihin on tarttunut niin paljon koristeita.

Kotimainen linja on säilynyt, niin pöllöissä kuin muissakin.
 Kaikki kankaat ovat edelleen tuttua laatupuuvillaa.

Mitäkö kuuluu 365-rintamalle? Tikkaukset edistyy suurin piirtein sitä vauhtia 
kuin viime vuonna tuli blokkeja - ihan niinkuin arvelinkin.

Mukavia kevätpäiviä!


31 maaliskuuta 2017

Vino-ohje

Vinovetoketjullisen pussukkamallin on suunnitellut Liisa-Helena Pellinen Imatralta.


Tarinan mukaan se syntyi ihan vain yhtenä yökyläiltana FQ-hallituskaverin luona. 
Toivottavasti en pahasti vääristele alkuperäistä ideaa, kun nyt yritän näyttää miten olen pussin tehnyt.

Tarvikkeet:
- Päällikangas, vuorihuopa, vuorikangas
määrä sen mukaan minkä kokoisen pussukan aikoo tehdä.
Tässä kangaspala 43x39 cm, vinoleikkaus 30 tai 60° kulmassa, riippuen mistä mittaa
- vetoketju 25 cm, ts. joka tapauksessa hiukan pitempi kuin puolet vinosta sivusta
- vinonauhaa 120 cm
- kangaspala vetoketjun päähän
- kangaspala jos haluaa laittaa ripustuslenkin
- tarrapala jos haluaa kiinnittää vetoketjun pään pussin taakse
- vetonaru vetoketjuun, jos haluaa


Kerrokset voi kiinnittää tikkauksin miten tahtoo...


... mutta suosittelen pystyyn keskelle "kirjanselkä" -ompeleita, niin pussi taittuu nätisti.

Aihio taitettuna.

Sitten kiinnitetään vinonauha koko vinoon reunaan:
ensin nurjalle...
 ...sitten oikealle puolelle
 - paitsi jos haluaa ommella kerralla kiinni, niin saa senkin tehdä.


 Sitten otetaan vetoketju, jonka pää on siistitty kangaspalalla,
ja asetellaan se vinon reunan toiseen puolikkaaseen,
lukko reilun sentin päässä reunasta ja häntä reunan yli.
Taitava ompelija saattaa ommella tämänkin siinä kun kiinnittää kaitaleen,
mutta minä ompelin taas erikseen.

 Ommel alkaa n.2 cm:n päässä keskikohdasta ja kulkee edellisen ompeleen päällä.
 Vetoketju kiinnittyy sievästi - tai mutkikkaasti.
Sitten kiinnitetään läpän puolikkaaseen:
kun vetoketju on kiinni, asetellaan alkupää oikeaan paikkaan ja ...
... sitten voi avata ketjun niin on helpompi ommella.
Ommel taas edellisen päälle, vetoketjun hampaat juuri siinä reunalla.
Loppuosa ketjusta roikkuu yli, jolloin pussi on helppo avata apposen auki.
 Valmistellaan ripustus- tms. lenkki jos edelleen halutaan.
  
 Lenkille haetaan sopiva paikka.
Nyt voin ikävästi palata taaksepäin
ja sanoa, että voihan se olla esim. vetoketjun "alla" siellä keskikohdassakin,
mutta sitten se olisi kannattanut laittaa jo silloin kun ompeli sitä vinonauhaa siihen vinoon reunaan.

Tasataan pystyreuna siistiksi ja ommellaan vinonauha alareunaan ja tähän pystyreunaan.

 Taas ompelin ensin takapuolelta...

... ja lopuksi etupuolelta. 
Tosin kääntyvän lipan kohdalla taka- ja etupuoli eivät ole yksiselitteisesti samoja puolia koko ajan.
Riippuu siitä onko vetoketju auki vai kiinni.
 En laittanut tähän tarraa, vaan vedin hännän pussin sisälle sieltä avoimesta raosta.
Tämä tapa hiukan rajoittaa pussin avautumista, mutta vain hiukan.

Näyttää siltä että olen fiksoitunut laittamaan vetoketjun aina samaan suuntaan, 
mutta ketju voi tietysti olla myös vasemmasta reunasta ylöspäin. 
Yhden pussin olen osannut tehdä niinkin päin.

Tämän purnukka-pussin kooksi tuli 20x31 cm. 
Aika syvä, mutta nämä syntyy usein vähän kankaan kuvioiden mukaan.

Varoituksen sana: Kolikkopussiksi tämä ei käy, kun läpän vieressä on aukko. 
Meinaan vaan, että en ota vastuuta jos rahat tippuu.

Kokeilkaapa kuitenkin, ei ole monimutkaista!

Onneksi ehdin valmiiksi ennen huomista - tämähän ei ole aprillipila.
Hauskoja jekutuksia toivotaan!
Tämänaamuinen lumikin tuli etuajassa, eikä se ollut edes hauska.

Kevättä kaikille!